Taivaalla kuu tuskin hengissn
keskell hauraiden pilvien virtaa.
Juro vartiomies palatsin
luona
katsoo vihoissaan tornikelloon.
Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hnen
kasvonsa kovat, sulkeutuneet,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei
saamuta.
Ja mit heist? Viikko sitten huokasin,
heitin maailmalle hyvstit. Mutta
huoneessa
ilma on tunkkainen ja lhdin puistoon
katsomaan thti, koskettamaan lyyraa.
